Kirjaudu

4111. Yksinäisyys

Hei!

Olen lukiolainen poika. Kävellessäni koulun käytävillä oon usein surullinen. Ala-asteella mua kiusattiin henkisesti, eristettiin ryhmän ulkopuolelle. Lukiossa kiusaamista ei ole ollut, mutta koska peruskoulussa en ollut "pääporukassa", lukiossakaan en ole päässyt niin syvälle yhteisöön. Otan myös siskoni tähän kysymykseen mukaan. Häntäkin on kiusattu peruskoulussa ja hän myös kokee yksinäisyyttä. Itse asiassa meistä molemmista on puhuttu samaan aikaan pahaa, itsekin oon kuullut. Kesälomalla tuntuu, että ei ole paikkaa, jonne mennä. Kavereita mulla on, mutta he ovat lomalla usein jossain muualla. Yksinäisyys siis korostuu loma-aikoina.

Toki tiedän, että kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä, mutta minä-kuvalle on tullut paha kolaus yksinäisyydestäni. On vaikeaa lähteä kodista minnekään, kun ei tiedä, minne mennä. Kävelemäänkö yksin kylälle? Lisäksi tekee tavallaan pahaa katsoa, kun instagramissa näkee, kuinka koulumme opiskelijoita on kokoontunut yhteen juhlistamaan kesää ja synttäreitä. Kun ei itse saa sinne kutsua, se tuntuu oikeasti pahalta. Yksinäisyyden takia olen myös huomannut, että jos minulle joku moikkaa, pidän sitä kiusaamisena. Eli kuin heti varautuisin siihen, että kukaan ei oikeasti sitä tarkoita. Tuo myöskin ärsyttää itseäni, kun ajattelen noin. Toki kaikista ei vain voi tulla kavereita, mutta kaipaan hyväksyntää, oman ikäisiäni lähelle.

Lisäksi olen ihastunut erääseen tyttöön, johon en juurikaan ole ollut yhteydessä, hyvin harvoin näemme. Viestin lähettäminen tuntuu hyvältä keinolta lähestyä, mutta koska en olekaan mikään "suosittu", joskus luulen, että hän ei sen takia vastaisi. Tyhmältähän tuo kuulostaa... Yrittäisin myös tuota kautta tutustua ihmisiin ja rohkeasti ottaa yhteyttä. Toki hän itse päättää, oli syy sitten mikä tahansa. Yksinäisyyteni myös on vaikuttanut haluun lähettää hänelle viestiä.

Kiitos vastauksesta, vaikka tässä ei tiettyä kysymystä olekaan.

Vastaus

Hyvä juttu, että kirjoitat tunteistasi ja kokemuksistasi

Hei. Kiitos viestistä, jossa kerrot surun ja yksinäisyyden tunteistasi, sekä omasta että sisaresi kiusaamisesta. Kiusatuksi tuleminen on asia, joka voi vaikuttaa myöhemminkin elämään monella tavalla. Tässä hetkessä kokemasi tunteet voivat liittyä kiusaamisen kokemuksiin. Jokainen meistä kaipaa hyväksytyksi tulemisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

On hienoa, että pohdit asiaa ja lähdit kirjoittamaan ajatuksistasi. Kirjoittaminen toimii toisille hyvänä keinona jäsentää omia ajatuksia. Myös chat -keskustelu voi olla turvallinen väylä asian miettimiseen. Voit jatkaa asian pohtimista esimerkiksi Sekasin-chatissa: www.sekasin.fi

Minulle jäi kirjoituksesi perusteella sellainen vaikutelma, että olet sosiaalisissa suhteissa hiukan varpaillasi. Kokemustesi perustella se on ymmärrettävää mutta se on asia minkä muut ihmiset saattavat sinusta myös aistia. Onkin hienoa, että tiedostat itsessäsi epävarmuuden - siihen on silloin mahdollista vaikuttaa. Toivoisinkin, että muistat muistuttaa itseäsi siitä, että olet hyvä tyyppi ja sinusta saisi hyvän ystävän. Ilmeisesti olet jo täysi-ikäinen.Haluaisin ajatella, että iän karttuessa myös kiusaaminen vähentyisi.

Olisiko tuttavapiirissäsi ihmistä johon haluaisit tutustua paremmin? - Mitä jos itse pyytäisit häntä kylään, hengaamaan, pelamaan tms?

Kirjoitat viestissäsi, että on vaikeaa lähteä kodista minnekään, kun ei tiedä, minne mennä. Se on varmasti totta. Voisikohan sinulle olla hyötyä Punaisen Ristin ystäväpalvelusta? Voit lukea siitä lisää osoitteessa: https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ystavaksi

Omaa yksinäisyyttään voi myös yrittää vähentää hakeutumalla erilaisiin harrastuksiin tai muuhun toimintaan, johon osallistuu saman ikäisiä ja samoista asioista kiinnostuneita nuoria. Onko paikkakunnallasi Poikien Taloa?

Mikäli sosiaaliseen ryhmään mukaan meneminen tuntuu vaikealta, voiyrittää löytää tilanteita tai tilaisuuksia jossa on paljon muitakin ihmisiä. Lähtisikö siskosi mukaasi? Isommassa porukassa tai tapahtumassa teet itseäsi "näkyväksi" mutta saat myös tilaisuuden poistua paikalta ilman huomiota tms.

Myös keskusteluavusta voisi olla sinulle hyötyä. Turvallisessa vuorovaikutussuhteessa, esimerkiksi terapeutin kanssa, voit rauhassa pohtia yksinäisyyden kokemusta ja sen ratkaisemista sinulle sopivalla tavalla. Voit hakeutua terveysasemalle, lähimpään Ohjaamoon tai koulun alkaessa koulupsykologin luokse saadaksesi keskusteluapua tai neuvoja sen hankkimiseksi omalta paikkakunnaltasi.

Voit jatkaa asiasta keskustelua myös puhelinpalveluissa, kuten Poikien Puhelimessa, puh: 0800 94 884 ja valtakunnallisessa kriisipuhelimessa (Suomen mielenterveysseura), puh. 0101 95202. Rohkaisen sinua myös lähettämään viestin ihastuksellesi, koska koet sen hyvänä keinona lähestyä häntä. Viestien kautta ihmisiin tutustuminen ja keskustelun aloittaminen koetaan usein helpommaksi tavaksi kuin kasvokkain kohtaaminen.

Hyvää kesän jatkoa sinulle ja toivottavasti vastauksesta on sinulle apua.